Ajatuksia (työ)elämän kertakäyttökulttuurista

Provikka- vai kuukausipalkka? Määräaikainen vai vakituinen työsuhde?

Olemme siirtymässä aikakaudelle, jossa kaikilta tullaan vaatimaan yrittäjähenkisyyttä ja paineensietokykyä.

Lähiaikoina on ollut paljon puhetta, että yritykset jotka perustuvat ns. keikkaluonteiseen työhön siirtyisivät palkkauksessakin projektiluonteiseen palkkaukseen. Toiset myyntiorganisaatiot siirtyvät pelkästään provisiopohjaisiin palkkausjärjestelmiin. Minä täällä kotisohvalla mietin lauantaiaamuna, että miten se mahtaa vaikuttaa meihin ihmisiin.

Yrittäjänä ymmärrän työnantajan riskit ja kausivaihtelujen tuomat haasteet, mutta uskoni ihmisyyteen ja inhimillisyyteen johtavat ajatukseni mahdollisuuksiin joita ihmisten välinen luottamus luo liiketoiminnalle. Jos suhde on epävakaa, luottamusta ei sen ympärille pysty rakentamaan.

Mitäs veikkaatte, mitä käy jos ihminen kokee epävarmuutta ja pelkoa tulevasta?

Menemme kuin kilpikonna kuoreemme ja ajattelemme vain elämän perusasioita. Mistä ruokaa perheelle, rahat asunnon ja autojen maksuun sekä muihin kuluihin. Ihmisen selviytymisvaisto valtaa suurimman osan käytössä olevasta energiasta. Tällöin työntekemiseen vapautuvan energian määrä on minimaalinen.

Katsoin tällä viikolla Netflixistä elokuvan Happy People. Elokuva kertoi Siperiassa sijaitsevasta kylästä joka elää täysin omillaan luonnon armoilla. Tuo elokuva osoitti kuinka selviytyminen vie niin paljon ihmisen kapasiteetista, ettei uuden kehittämiselle jää aikaa.

Tämä sama pätee työyhteisöissä. Muutosten pelko ja epävarmuuden tunne täyttävät ihmismielen, joka saa aikaan tehottomuutta ja tyytymättömyyttä.

Eli jos haluamme yrityksiimme ihmisiä jotka sitoutuvat, heittäytyvät, kehittävät ja ymmärtävät yhteisen edun, on meidän rakennettava luotettava suhde, joka perustuu myös toimeentuloon ja sen jatkuvuuteen.

Eräs entinen työnantajani tokaisi, että minun vahvuuteni ovat kokonaisuuden hallinnassa. Hän sanoi, että ajattelen aina koko yrityksen etua, enkä niinkään työtehtäviäni. Myöhemmin miettiessäni tämän kauniin kohteliasuuden merkitystä oivalsin, että totta kai ajattelen, siitähän minulle maksetaan. Kokeilin vuosia sitten hetken myös provikkapohjaista työtä huomaten, kuinka luovuuteni tyrehtyi ja jatkuva rahan haaliminen tukki kokonaisvaltaisen ajattelutapani.

”Raha on asia, jota me tarvitsemme yhteiskunnassa elämiseen, mutta jos se valtaa mielemme se johtaa meidät perikatoon.”

Miten me sitten pystymme luovimaan tässä kertakäyttökulttuurissa?

Mielestäni tärkeintä on keskittyä omaan tekemiseen ja tehdä asiat täysillä. Laajentaa ajattelua kokonaisuuteen ja miettiä, että minkälaisen elämän minä haluan ympärilleni. Vaikuttamalla niihin asioihin joihin voimme ja tiedostaa asiat joihin emme voi vaikuttaa. Reippaan ja positiivisen asenteen myötä saamme uusia mahdollisuuksia ja voimme tehdä töitä juuri niiden kanssa, joiden ideologia kohtaa kanssamme.

Onnellisia ajatuksia ja oivalluttavaa viikonloppua!

Veera

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s