Arvoisat Juhanit

Sain kirjoituskipinän luettuani aamulla Helsingin Sanomien artikkelin suomalaisesta johtajuudesta. Lue artikkeli täältä.

”Kun toimitusjohtajilta kysyttiin viittä asiaa, jotka heitä eniten työssä inspiroivat, ihmiset tulivat listassa viimeisinä. Edelle menivät kehittäminen, onnistumiset, mahdollisuus vaikuttaa ja tulokset.

Ihmiset näyttäytyivät stressin lähteinä. Henkilöstöön liittyvät asiat stressasivat toimitusjohtajia kaikkein eniten.” HS.fi, 18.2.2016.

Vetää hiljaiseksi. Luen artikkelia uudestaan ja uudestaan. Kerään itseni ja avaan ajatukseni.

Tutkimus tehtiin siis yli 100 hlön yrityksille jolloin voimme olettaa, että Toimitusjohtajan tärkein tehtävä on johtaa ihmisiä, jotta organisaation toiminta voi kehittyä ja tuottaa tulosta.  Miten on mahdollista, että hän pääsee noihin viiteen ”maaliinsa” ilman ihmisiä? Mitä jos ihmiset olisivatkin etusijalla? Pääsisivätkö organisaatiot sellaisiin tuloksiin joista Juhanit eivät olisi edes osanneet haaveilla?

Artikkelissa kylläkin mainittiin, että ihmiset eivät inspiroi johtajia, joka ei tietenkään suoranaisesti tarkoita etteivätkö he silti ajattelisi henkilöstöä voimavarana. Mielestäni tämä kertoo kuitenkin siitä, että Suomi ei ole siirtymässä vielä hetkeen yrityskulttuuriin jossa organisaatioiden voimavara ja kilpailuetu haettaisiin ihmisistä.

Suomalainen johtaminen on paljon ns. ”maan pinnalle pudottamista”. Olen tähän asti loputtomana ihmisyyden ymmärtäjänä ajatellut, että näillä ”maan pinnalle pudottajilla” on jokin tarkoitus yrityskulttuureissa. Avasin silmäni. Nämä ovatkin jotain kivikautisia käyttäytymismalleja joista suomalaisten johtajien tulisi päästä mahdollisimman pian eroon.

Ihmiset eivät tarvitse tukahduttavaa pomoa tai jarruttavia työkavereita, he tarvitsevat kannustavan ilmapiirin jonka myötä voi syntyä uutta.

Maailma kehittyy hurjaa vauhtia, muokaten samalla ihmisiä ja työnkuvia. Voin lyödä vetoa, että nämä Juhanit arvostavat kyllä imisiä jotka vievät työnsä kotiin ja tekevät kaikkensa ”hänen” tuloksena eteen. Tämä tarkoittaa, että henkilökunta mukautuu maailmaan, Juhani ei. Ihmiset jotka haluavat kehittyä maailman mukana, ovat niitä jotka nämä 51 vuotiaat Juhanit tiputtavat päivä toisensa jälkeen maanpinnalle, kertoen, että Juhanien tapa on oikea tapa toimia.

Mitä uutta ja erilaista voisi syntyä, jos ihmisten annettaisiin kukkia päivä toisensa jälkeen?

Muutama vinkki ”Juhaneille”:

  • Jos Toimitusjohtajaa ei inspiroi henkilökunta, henkilökuntaa ei inspiroi tehdä työtä Toimitusjohtajalle.
  • Hyvät ihmiset lähtevät Juhanien luota, jolloin Juhanin on vaikea päästä ”hänen” tulokseensa.
  • Vaikka kehitys loppuu tyytyväisyyteen, ei se tarkoita että henkilökunta kannattaa pitää tyytymättömänä.
  • Lisätkää seuraaviin 10 vuotis suunnitelmiinne rutkasti henkilöstön sparraamista ja rakentakaa luottamus teidän ja henkilökuntanne välille, välittäkää aidosti. Henkilökuntanne on luultavasti askeleen teitä edellä ja niin on tämän jälkeen johtamanne organisaatiotkin.

Pahoittelen kirjoituksessani toistuvaa yleistystä 51 vuotiaisiin Juhaneihin. Yleistys perustuu Helsingin Sanomien artikkelissa käsiteltyyn tutkimustulokseen. Ei mitään henkilökohtaista.

Veera Matilainen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s