Hetkessä elämisen ähky

Olen kirjoittanut peruskoulun seitsemännellä luokalla päiväkirjaani ”Nyt pitää vielä nauttia elämästä, kun ei tarvitse mennä töihin ja voi olla nuori ja vapaa.” Kun taas vuonna 2003 lisäsin valmistujaisjuhlien kiitoskorttiini, että ”Elämä on juhla, johon sinut on kutsuttu.”

Tänään joka paikka on täynnä kehotuksia pysähtymään, etsimään onnellisuutta ja mielenrauhaa, hidastamaan, hengittämään. Elämään flowssa, olemaan mahdollisimman läsnä.

Jotain on 15 vuodessa tapahtunut hetkessä elämiselle. Se on kasvanut käsitteenä räjähdysmäisesti työyhteisöissä, mediassa ja siviilielämässä.

Olen samaa mieltä, että mitä useampi ihminen oivaltaa tämän ainoan elämämme ainutlaatuisuuden ja pysähtyy välillä miettimään elämää ja sen tarkoitusta, sitä parempi tämä maailma on.  Jatkuva hetkessä eläminen ja säntäily ei kuitenkaan loppujen lopuksi johda meitä mihinkään. Se pitää meidät leijuvassa tilassa, jossa ei uskalleta tehdä päätöksiä koska ne voivat johtaa meidät johonkin pysyvään.

Olen henkilökohtaisesti saavuttanut läsnäoloähkyn.

Avaan ähkyynnyksissäni kaksi esimerkkiä. Toinen on hypoteettinen tarina super hetkessä eläjästä ja toinen koskettava tositarina naisesta joka pysähtyi vasta kun oli liian myöhäistä.

TAPAUS 1 ”HYPOTEETTINEN HETKESSÄ ELÄJÄ”

Milla on juuri tullut töistä kotiin ja alkaa pukemaan treenivaatteita päälleen. Puhelin soi. Siellä on Maija, joka pyytää yksille. Milla ajattelee: ”No kai sitä nyt aina yksille voi mennä, kerrankos täällä eletään.” Milla vaihtaa treenivaatteet glitter-mekkoon (koska eihän sitä koskaan tiedä mihin se yksi johtaa) ja lähtee elämään hetkessä. Baarissa menee parit ja elämä tuntuu ainutlaatuiselta ja onnelliselta. Ilta päättyy muutamaan ja Milla menee kaupan kautta kotiin ostaen muutaman levyn suklaata, koska elää hetkessä. Hän istuu koneelle ja rupeaa selaamaan työpaikkoja, alkaahan nykyinen työ tuntumaan jo parin viikon jälkeen niin tylsältä, että hän tarvitsee muutosta. Ja kerrankos täällä vaan eletään, joten lähettää pari työhakemusta. Muutamaa viikkoa myöhemmin Milla on uudessa työpaikassa ja kaikki on uutta ja erilaista. Vaikka työ ei ole kummoinen, vaihtelu tekee kuitenkin elämästä elämisen arvoista. Illalla Milla soittaa poikaystävälleen, että ei jaksa enää katsella pleikkaa pelaavaa teiniä vaan alkaa etsimään elämänsä rakkautta. Todellisuudessa Milla on koukussa hetkessä elämiseen ja sen tuomaan jännitykseen jonka myötä hän tarttuu aina uuteen mahdollisuuteen ajattelematta kokonaisuutta.

TAPAUS 2 ”NAINEN JOKA UNOHTI PYSÄHTYÄ”

Kohtasin muutama vuosi sitten erään naishenkilön. Olimme päätyneet erinäisistä syistä yhdessä viikonlopuksi metsään. Keskustelimme paljon elämästä ja arjesta, työstä ja saavutuksista. Hän oli jo saavuttanut eläkeiän ja tehnyt pitkän, menestyneen uran suuren yhtiön palveluksessa. Pitkien keskustelujemme myötä välillemme syntyi luottamus. Hän kertoi miehensä juuri kuolleen. Keskustelimme menetyksistä ja toipumisesta, hän ei ollut ehtinyt vielä aikaisemmin pysähtymään asian äärelle. Yhteisen viikonloppumme aikana huomasin, että tämä herttainen rouva ei ollut elämässään muistanut pysähtyä lainkaan. Hän oli elänyt niin sanotusti huomaamattaan. Vuodet olivat vain lipuneet. He olivat aviomiehen kanssa suunnitelleet eläkepäiville vaikka mitä yhteistä tekemistä vain, koska silloin ehditään. Ensimmäinen yhteinen odotettu eläkevuosi päättyi kuitenkin toisen äkilliseen poismenoon, jolloin oli pakko pysähtyä. Koko elämä oli rakennettu ”sitten kun”, kunnes sitä ei tullutkaan. Kaikki oli aloitettava alusta, yksin.

Nämä ovat kaksi erilaista tarinaa jotka voivat auttaa meitä luomaan oman tarinamme, muistaen, että koskaan ei ole liian myöhäistä.

Täydellistä elämänhallintaa ei ole olemassakaan, mutta jos löydämme itsemme kanssa yhteisen tien kulkea, sitä voidaan kutsua onnellisuudeksi ja sen tien mahdollistaa yksi kaunis sana,

TASAPAINO.

Vaikka elämme hetkessä, voimme silti suunnitella tulevaa ja rakentaa jotain pysyvää.

Kun olemme tasapainossa läsnäolon ja suunnitelmallisten tavoitteiden kanssa, olemme tasapainossa itsemme kanssa. Näin meistä riippumattomat asiat on helpompi kohdata, ymmärtää ja ennen kaikkea käsitellä. Päätöksen teko helpottuu ja pystymme ohjaamaan tasapainon avulla elämäämme helpommin haluamaamme suuntaa.

Veera

 

ps. Taidan alkaa vetämään tasapainon puitteissa jotain pienimuotoisia retriittejä luonnon helmassa. Nyt kun kaikki oppivat elämään hetkessä, kohta tarvitaan uusia keinoja tasapainon löytämiseksi.

pps. Jos joku miettii, että mitä tekemistä tällä on myynnin ja markkinoinnin kanssa, vastaan että ”tällä on tekemistä juuri niiden kanssa”. Niin myynnissä kuin markkinoinnissakin onnistumiseen johtaa suunniteltu kokonaisuus joka tehdään näyttämään suunnittelemattomalta. Ai miksi? Koska se puree yleisöön, meihin, ihmisiin.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s